Vuonna 1962 amerikkalainen televisio-ohjelma Candid Camera esitti jakson nimeltä ”Face the Rear”. Näyttelijät astuivat hissiin ja kääntyivät seisomaan takaseinää vasten, ja tietämättömät matkustajat kääntyivät usein mukaan. Se on hauska, muistettava ja laajasti jaettu. Se on myös arkinen esimerkki, ei tutkimus: leikattu naurattavaksi, eikä siinä lasketa niitä, jotka eivät kääntyneet. Mitä kontrolloidut tutkimukset sitten kertovat?
Kolme viivaa ja huone täynnä itsevarmoja vieraita
laboratoriotulosVuodesta 1951 alkaen Solomon Asch pyysi koehenkilöitä sanomaan, mikä kolmesta viivasta vastasi vertailuviivaa. Vastaus oli ilmeinen, mutta huoneen muut ihmiset olivat konfederaatteja, jotka antoivat joskus saman väärän vastauksen. Kriittisissä koekerroissa koehenkilöt myötäilivät ryhmää noin kolmanneksen ajasta. Noin kolme neljäsosaa myötäili vähintään kerran, kun taas noin neljännes ei koskaan myötäillyt.
Yksityiskohta, jota harvoin nostetaan otsikoihin: kun vain yksi konfederaatti antoi oikean vastauksen, myötäily väheni jyrkästi. Rod Bondin ja Peter Smithin vuoden 1996 meta-analyysi osoitti, että Asch-tyyppisten tutkimusten myötäily väheni Yhdysvalloissa vuosikymmenten kuluessa ja oli taipuvaisempi olemaan korkeampaa kollektivistisemmissa kulttuureissa.
Tutkimuksen rajoitus: enimmäkseen nuoret miesopiskelijat 1950-luvun Amerikassa arvioimassa triviaalia tehtävää
Tottelevaisuus ja se, mitä arkisto myöhemmin paljasti
laboratoriolöydös · kiistanalaiset yksityiskohdatStanley Milgramin vuoden 1963 tutkimus Yalen yliopistossa raportoi, että 26 neljästäkymmenestä miehestä jatkoi väärennetyllä sähköshokkilaitteella maksimitasolle 450 volttia, kun kokeenjohtaja käski. Tuloksesta tuli lyhenne ajatukselle ”tavalliset ihmiset noudattavat käskyjä”. Vähemmän tunnettuja ovat Milgramin monet muunnelmat: tottelevaisuus väheni, kun kokeenjohtaja antoi ohjeet puhelimitse tai kun muut ”opettajat” kieltäytyivät.
Teoksessaan Behind the Shock Machine (2012) Gina Perry tarkasteli arkistoa ja kuvasi poikkeamia käsikirjoituksesta sekä koehenkilöitä, jotka epäilivät, että sähköshokit olivat todellisia. Jerry Burgerin vuoden 2009 osittainen toistotutkimus, joka pysähtyi 150 volttiin eettisistä syistä, löysi silti korkeita jatkamisprosentteja. Paine on todellinen, mutta tarkat prosenttiluvut ovat epävarmempia kuin oppikirjat antavat ymmärtää.
Todistajatarina, joka kasvoi kerronnassa
”38 todistajaa seurasi, kun Kitty Genovese kuoli, eikä kukaan tehnyt mitään.”
Vuoden 1964 New York Times -kertomus teki tapauksesta kaupunkilaisen välinpitämättömyyden vertauksen.
Liioitellut luvut, todellinen laboratorioilmiö
Rachel Manningin, Mark Levinen ja Alan Collinsin vuoden 2007 artikkelissa väitettiin, että todistajien määrää ja heidän passiivisuuttaan oli liioiteltu. Erikseen John Darleyn ja Bibb Latanén vuoden 1968 laboratoriotutkimukset osoittivat, että ihmiset auttoivat vähemmän ja hitaammin, kun he uskoivat muiden olevan läsnä.
Sitten tuli todellisen elämän kuvamateriaali. Richard Philpotin johtaman vuoden 2020 tutkimuksen aineistona olivat Amsterdamin, Lancasterin ja Kapkaupungin julkisten riitatilanteiden valvontakamerat. Noin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä vähintään yksi sivullinen puuttui tilanteeseen, ja todennäköisyys, että joku auttoi, kasvoi läsnä olevien määrän myötä. Jokainen henkilö saattaa tuntea itsensä vähemmän vastuulliseksi, mutta joukossa on enemmän mahdollisia auttajia.
Vankilakoe varoittavana esimerkkinä
heikko näyttöPhilip Zimbardon johtama vuoden 1971 Stanfordin vankilakoe keskeytettiin kuuden päivän jälkeen, ja sitä siteerataan usein todisteena siitä, että roolit muuttavat ihmiset julmiksi. Vuonna 2019 Thibault Le Texier julkaisi arkistoanalyysin lehdessä American Psychologist, jonka mukaan vartijoita ohjattiin kohti ankaruutta. Alex Haslamin ja Stephen Reicherin BBC:n vankilatutkimus (2002) tuotti hyvin erilaista ryhmädynamiikkaa. Varovaisin tulkinta on, että kyseessä oli dramaattinen esitys, ei kontrolloitu koe.
Sosiaalisessa vaikuttamisessa on usein kyse siitä, kenen ääni painaa. Yksi eriävä ääni voi muuttaa koko huoneen ilmapiirin.
Havainnointikehotus
Jonossa tai odotushuoneessa huomaa, mitä tapahtuu, kun yksi ihminen ottaa esiin puhelimen, nousee seisomaan tai katsoo kelloa. Laske, kuinka usein muut seuraavat ja kuinka usein eivät. Molemmilla laskuilla on merkitystä.
Mitä tästä kannattaa ottaa mukaan
Ryhmät selvästi vaikuttavat meihin, mutta vaikutus on ehdollista. Liittolaiset, auktoriteetin läsnäolo, kulttuuri ja se, miten ihmiset tulkitsevat tilanteen, muuttavat kaikki lopputulosta. Klassiset tutkimukset ovat edelleen arvokkaita lähtökohtia, erityisesti kun niitä luetaan yhdessä myöhempien kritiikkien ja todellisen maailman aineiston kanssa.